Itsenäistymisestä 30-luvulle

Tälle sivulle kokoamme ensimmäisen teemaviikon materiaaleja ja syntyneitä tuotoksiakin.

SUOMI100 – ENSIMMÄISEN TEEMAVIIKON PÄÄTÖSTILAISUUDEN JOHDANTO + NÄYTELMÄT

On sattumaa, että joulukuun kuudennesta tuli Suomen itsenäisyyspäivä. Nimittäin perjantaina 30. marraskuuta senaatista soitettiin eduskuntaan ja pyydettiin venyttämään perjantain täysistuntoa. Kansanedustajat eivät kuitenkaan malttaneet odottaa senaattoreita vaan kirmasivat viikonlopun viettoon heti, kun viimeinen esityslistalla ollut asia saatiin käsiteltyä.

Tämä tärkeä tiedonanto, jonka senaatti halusi kiikuttaa eduskunnan kuultavaksi ei ollut enempää tai vähempää kuin Suomen itsenäisyysjulistus. Joulukuun 4. päivä senaatin silloinen puheenjohtaja Svinhufvud lopultakin pääsi lukemaan eduskunnassa ääneen itsenäisyysjulistuksen. Se ei herättänyt eduskunnassa sen kummempia riemunhuutoja, vaan kaikki sujui suomalaiseen tapaan varsin pidättyväisesti. Äimistyneimpiä olivat salissa istuneet ulkomaiset kutsuvieraat. Yksi heistä ajattelikin ääneen:” Oliko tämä nyt itsenäisyysjulistus?”

Sittemmin selvisi, ettei pelkkä itsenäisyysjulistuksen ääneen lukeminen riitä. Senaatin oli saavuttava paikalle uudestaan 6. joulukuuta, jolloin eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen äänin 100 – 88.

Kansa ei siis kokoontunut senaatintorille juhlimaan maan itsenäistymistä. Ajat olivat ankeat ja kansakunta jakaantumassa kahteen toisilleen vihamieliseen leiriin. Jokaisen elämää hankaloittivat inflaatio eli hintojen nousu, lakkoilu ja kasvava työttömyys. Kaupunkien elintarvikepula äityi suorastaan nälänhädäksi viljan tuonnin Venäjältä lakattua lokakuun vallankumouksen jälkeen. Kovat ajat koettelivat erityisesti vähävaraisia työläisiä, joiden vaatimukset samalla jyrkkenivät. Sanonta ”nälkä on punikki” alkoi käydä toteen. Tammikuun lopulla vuonna 1918 syttyi sisällissota. 108 päivää kestänyt sota päättyi valkoisen Suomen voittoon. Noin 80 000 punaisten puolella sotinutta suljettiin vankileireille. Yli 500 kuolemanrangaistusta langetettiin.

Vaikka itsenäisyysjulistuksessa sanotaan, että Suomi on riippumaton tasavalta, sai kuningaskuntahanke ilmaa siipiensä alle heti sisällissodan jälkeen. Suomelle valittiin kuninkaaksi saksalainen Hessenin prinssi Friedrich Karl, kuninkaanlinnaan alettiin tehdä huonekaluja ja kultasepät pääsivät suunnittelemaan kuninkaan kruunua.

Seuraavassa näytelmässä seurataan kartanonväen ja toisaalta maaseudulla asuvan torpparin perheen mietteitä sisällissodan jälkeisenä syksynä. Eletään vuotta 1918.

Ensin näytelmä säätyläisperheen kahvihetkestä.

Tuomarinkylän kartano, Helsinki säätyläisperhe

• mamma Cederberg (Linni)
• pappa Cederberg (Emil)
• Fredrika Cederberg (perheen tytär, hakemassa oppikouluun)(Anita)
• Amalia Cederberg (pikkusisko, kotiopettajan opissa)(Tiia)
• sisäkkö /palvelijatar Alma (Siiri)

Tähän tulee radio-ohjelma (Hannan ja Merjan ryhmä on tehnyt oppilaiden kanssa)

Tässä välissä luen torpankontrahtin, jonka Simeoni Rakkin isä aikoinaan teki.

Näytelmä torpparin perheen kahvihetkestä.

 

Torpparin perhe, Keuruu, keski-Suomi

• torppari Simeoni Rakk (Veera)
• torpparin vaimo Iida Rakk (Iida)
• tytär Heta (Heta) – ei pääse kouluun, kun pitää lähteä taksvärkkiin
• poika Lauri (Leevi) – ei pääse kouluun, joutuu savottaan naapuripitäjän puolelle
• vanhin poika Aapo (Nuutti) on vankileirillä Tampereella (hänen kohtaloaan surraan kahvipöydässä) Aapo seisoo koko näytelmän ajan surkean näköisenä kalterien takana näyttämöllä. Ei vuorosanoja.
• piikatyttö, orpo sukulaistyttö Sonja (tekee taustalla kotitöitä)
• lapset Juho (Juho) ja Paavo (Patrik) leikkivät lattialla
• vanginvartija Juuso (Juuso) Seisoo tuiman näköisenä vartioimassa Aapoa.

  

NÄYTELMÄN VUOROSANAT:

Vaimo Iida: Kyllä minua itkettää se meidän Aapon kohtalo. Siellä Tampereen vankileirillä riehuu nyt lavantauti ja kymmeniä vankeja kuuluu jo menehtyneen siihen. Ettei vain poika sairastuisi.

Torppari Simeoni: Ja ruokaahan siellä leirillä ei juuri ole. Nälkää näkevät raukat. Naapuri kertoi, että elintarvikepulan takia vangeille juotetaan verivettä ja syötetään selluloosaa.

Vaimo Iida: Ja kun se meidän Aapo on jo valmiiksi niin pienikokoinen ja hoikkanen. Ei ole pojalla vararavintoa mitä sulatella.

Torppari Simeon: Olisi sitä Aaponkin työpanosta tarvittu ensi viikolla taksvärkissä. Se on Hetankin lähettävä ensi viikoksi taksvärkkiin. Koulunpenkillä ei nyt jouva istumaan.

Heta: Kyllä minä isä mieluummin sinne kansakouluun menisin. Se uusi naisopettaja on niin mukava ja kaikki kaveritkin pääsevät kouluun.

Torppari Simeoni: Lapsikulta, ensi syksynä tilanne on varmasti jo toinen ja sinäkin saat olla koko syksyn koulussa. Meidän torppa on silloin ikioma ja taksvärkkiin ei tarvitse kenenkään meistä mennä.

Vaimo Iida: Laurin on lähdettävä syksyksi savottaan naapuripitäjän puolelle. Asia on sovittu Gutzeit Oy:n ukkoherran kanssa. Jokainen markka on tarpeen tässä huushollissa näinä huonoina aikoina.

Lauri: Kouluunhan sitä minäkin olisin mieluusti mennyt, mutta ymmärränhän minä, ettei se meijän perheen leipä levene koulu penkkiä kuluttamalla.

Vaimo Iida: Juho ja Paavo ovat sentäs niin pieniä, että saavat olla vielä kotosalla. Mutta marjankeruureissulle on poikienkin lähettävä huomenissa.